Tuesday, December 3, 2013

ostopaikat paras lämpö painamalla kone

Olen ajatellut ostaa upouusi lämpö paina koneita, mutta Im ole varma, mikä merkki on hyvä. Voiko joku ystävällisesti auttaa minua tässä?
Löysin tämän sivuston Google ja heillä on monia suuria tarkastelussaan lämpö paina koneita.
bestheatpressmachines.com
Huomasin myös hyviä video YouTubessa samoin.

Sunday, November 24, 2013

Rehellisyyden kolme lajia

Rehellisyys on hyve, jota peräänkuulutetaan juhlapuheissa ja vaaditaan lapsilta. Sellaista pintarehellisyyttä, suoruutta: totta pitää puhua, ei saa valehdella toisille. Hyvä niin, se on yksi rehellisyyden taso. Se helpottaa kanssakäymistä ihmisten kanssa, kun voi pääosin olettaa että he eivät suorastaan tarkoituksellisesti valehtele meille.

"Ole rehellinen itsellesi!" peräänkuuluttavat naistenlehdet. Mitä sillä tarkoitetaan? Seuraa unelmiasi, tai niitä unelmia joita luulet omiksesi. Jos haluat muuttaa maalle, muuta maalle. Tee vain sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Opi sanomaan ei. Hyvä niin, tällekin on paikkansa. Lasken tämän toiseksi rehellisyyden lajiksi.

On myös kolmas rehellisyyden laji tai taso: radikaali rehellisyys. Sellainen, joka pyrkii kaivautumaan kaiken pintarehellisyyden taakse, kaiken itselleenrehellisyyden käsitteiden taakse. Radikaali rehellisyys, joka haluaa nähdä sen, millaisilla selityksillä välttelemme kohtaamasta totuutta itsestämme. Radikaali rehellisyys haluaa edellistä esimerkkiä käyttääkseni tietää, miksi haluamme muuttaa maalle ja olemmeko varmoja, ettemme vain yritä paeta jotain itsessämme. Millaisia tekosyitä käytämme, ettei meidän tarvitse olla sitä, mitä parhaimmillaan voisimme olla? Ettei meidän tarvitse ottaa täyttä vastuuta tekemisistämme. Radikaali rehellisyys on sitä, että haluaa lopettaa kaiken teeskentelyn itselle ja muille, vaikkei ole harmainta aavistusta siitä, mihin se tulee johtamaan. Radikaali rehellisyys ei aina ole ollenkaan kivaa rehellisyyttä eikä aina tunnu hyvältä mennä sitä kohti. Hyvin vapauttavaa se kuitenkin on. Tulemista itselliseksi ihmiseksi.

Erään entisen pääministerin sanoja mukaillakseni "Olen niin radikaalin rehellinen itselleni ja toisille kuin osaan". Siinä tavoitetta loppuelämäni jokaiselle hetkelle.

Vuonna 2025

Maailmassa 23.11.2025

Lapseni,

haluan kertoa sinulle jotain eräästä osasta sinunkin historiaasi. Kun sinä olit pieni, ihmiskunta eli hyvin poikkeuksellista aikaa. 

Vuosituhansien ajan ihmiset olivat eläneet niukkuuden sanelemaa elämää, jossa elanto raavittiin kokoon sieltä, mistä ikinä se oli saatavissa. Vähitellen tavat hyödyntää ympäristöä kehittyivät yhä tehokkaammiksi ja yhä useampien oli mahdollista täyttää paitsi perustarpeensa, myös monia ylenpalttisiakin haaveitaan. Syntymääsi edeltävien vuosikymmenten aikana monilla ihmisillä oli kaikkea jo aivan liikaa, mutta vanhasta tottumuksesta he tekivät edelleen kaikkensa kahmiakseen itselleen niin paljon materiaa kuin pystyivät. Etsivät elämälleen merkitystä omistamisesta. Heidän kykynsä tehdä se oli ilmiömäinen. 

Samaan aikaan heidän määränsä oli lisääntynyt niin, että maapallo natisi liitoksistaan tuottaakseen heille kaiken heidän tarvitsemansa ja varsinkin sen mitä he vain halusivat ymmärtämättä mitä tekevät kodilleen. Se ei ollut varsinaisesti heidän vikansa, sillä alkuun he eivät tienneet mitä tekivät. 

Ihmiset kuluttivat resursseja reippaasti yli sen, mitä maapallo pystyi tuottamaan. Ihmisten lukumäärää enemmän kyse oli kuitenkin siitä, että monet luulivat maapallon olevan niin rajallinen, että he ajattelivat olevansa pekotettuja ryöstämään kaikkea niin paljon kuin ikinä ehtisivät, turvatakseen oman tulevaisuutensa. Samaan aikaan eri puolilla kotiamme miljoonittain ihmisiä kuoli nälkään ja sellaisiin sairauksiin, jotka osattiin jo silloin hoitaa helposti, mutta joihin ei haluttu panostaa. Monilla alueilla elettiin suunnattomassa köyhyydessä ja kärsimyksessä.

Ihmiset käyttivät ikivanhaa tapaa lainailla toisiltaan ja toisilleen rahaa tai resursseja ja samaa tapahtui valtioiden kesken, mutta vähitellen homma alkoi luisua käsistä kaikilta. Lainailu hämärsi heidän kokonaiskuvaansa tilanteesta. Pienen pieni vähemmistö ihmisistä hallitsi suurinta osaa kaikesta siitä, mitä omaisuudeksi kutsuttiin. Ihmiset ja valtiot olivat velkaa toisilleen täysin absurdeja summia - summia joita he eivät edes itse kyenneet käsittämään. Osa keinotteli tarkoituksellisesti raaka-aineita ostamalla tai myymällä nostaakseen omaisuutensa arvoa. Ruoan hinta alkoi nousta, ja monilla tavallisilla ihmisillä alkoi olla vaikeuksia turvata vaatimattomankin elämän edellytykset. Niin kutsutuissa kehitysmaissa näin oli ollut kauan, mutta ihmiset niin kutsutuissa länsimaissa alkoivat havahtua vasta kun ongelma tuli aivan lähelle heitä itseään: heidän jääkaappeihinsa, kauppoihinsa, työpaikoilleen ja kouluihinsa. 

Samaan aikaan monien ihmisten ajattelutapa muuttui: he alkoivat nähdä uudella tavalla olevansa erottamaton osa maapalloa ja uskoa inhimillisempiin arvoihin. He alkoivat nähdä, miten siihenastinen elämäntapa oli johtamassa törmäykseen seinään täydestä vauhdista. He alkoivat nähdä itsensä enemmänkin osana ihmiskuntaa kokonaisuutena kuin maapallon keskipisteenä, jonka on taisteltava seitsemää miljardia muuta keskipistettä vastaan. 

Vähitellen maailmalaisten joukossa alkoi kyteä vallankumous. Kaikki alkoi pienissä joukoissa eri puolilla maailmaa, mutta joukot kasvoivat vähitellen. Tietoverkkojen kehittyminen auttoi ihmisiä eri puolilla maailmaa tajuamaan, että heitä jotka pitivät entistä menoa vääränä ja epäoikeudenmukaisena ja sietämättömänä, oli paljon. Miljardeja. He tajusivat että sellaisella joukolla oli yhdessä toimimalla valta muuttaa todellisuus rauhanomaisesti (siihen asti suuret muutokset olivat yleensä tapahtuneet vain väkivallalla, voitko kuvitella?). 

Osa ihmisistä suhtautui visioihin epäillen, mutta he olivatkin unohtaneet että maailmassa oli tapahtunut suuria muutoksia ennenkin ja että nyt edellytykset muutokselle olivat aivan toisenlaiset kuin ennen. Jotkut myös kuvittelivat, että kyse oli vain tietynlaisen talousjärjestelmän muuttamisesta, vaikka kyse oli pohjimmiltaan siitä, miten ihmiset kohtaavat toisensa. 

Vähitellen suuri osa ihmisistä alkoi nähdä, että on mahdollista elää toisin, enemmän ihmisenä kuin koskaan aiemmin historiassa. Ihmiset lähtivät puolustamaan visiotaan paremmasta, inhimillisemmästä maailmasta sellaisin joukoin, ettei heitä voinut estää kukaan. Asiat alkoivat vääjäämättä muuttua ja maailma muodostua aivan toisennäköiseksi. Muutos ei ollut salamannopea eikä mitenkään helppo, mutta ihmisten muuttunut ajattelu ei voinut olla muuttamatta kaikkea heidän toimintaansa kaikille elämänaloilla. 

Sana ihmisyys sai aivan uuden sisällön. Maailma muodostui tämännäköiseksi kuin se nyt on: sellaiseksi jossa valtaosa kaikesta toiminnasta itsestäänselvästi rakentuu ihmisten väliselle kohtaamiselle. Ihmiskunnaksi, joka on loputtoman kiinnostunut kehittymään ja muuttumaan, tavoittelemaan yhä parempaa sopusointua kotiplaneettamme kanssa. 

Tiedän, että sinun voi olla vaikeaa käsittää tai uskoa kuvauksia siitä, millainen maailma oli. Halusin kuitenkin kertoa tämän siksi, että näkisit millaista hulluutta se oli ja että samaa ei koskaan tapahtuisi uudestaan. 

Rakkaudella 
äiti

PS. Tässä vielä kuva mielenosoituksesta vuodelta 2011.

Turha yritys

Voit tehdä kaikkesi yrittääksesi olla jotain muuta kuin olet, mutta silloinkin olet se mitä olet - yrittämässä olla jotain muuta kuin olet. Sitä "muuta" et voi koskaan kuitenkaan olla, koska silloin seolisi se mitä olet.

Tässä on kaikki

Tässä on kaikki.
Mitään parempaa ei tule.
Jos jotain vielä odottaa,
saa jäädä odottamaan.
Sitku ei tule koskaan.
Ainoa mitä voi tehdä 
on astua sivuun, pois itsensä tieltä.
Antautua elämän kuljetettavaksi,
sen elämän joka olemme.
Ja vaikkei antautuisikaan,
yhtä turhaan rimpuilee
kuin kärpänen kärpäspaperissa
navetassa.

Kiitos.

Pinnistelystä

Kaiken sen mitä kirjoitan, kirjoitan tietysti myös itselleni. Kaiken sen, jotta ymmärtäisin paremmin.

Joskus elämästä tahtoo tulla päänsisäistä pinnistelyä. Ystäväni käytti sanaa pinnistely, ja se kuvaa asiaa hirmuisen hyvin. Sellaista pinnistelyä, jossa ihminen ei hyväksy nykyhetkeä, mutta joka ei myöskään johda luonnolliseen toimintaan.

Mitä sitten jos huomaa pinnistelleensä? Ei mitään.

Tarpeetonta pinnistely kuitenkin on. Pinnistelyasenne ei paranna mitään, edes silloin kun edessä on jokin vaativa juttu.

Ilman pinnistelyä kaikki sujuu... no, ilman pinnistelyä. Kevyesti ja lähes itsestään.

Kauhea viimeisen askeleen ottaminen

Ennekokemattomalla lempeydellä Patty loi sisimpäänsä tyynen katseen ja näki, ettei kenellekään koituisi isompaa harmia eikä edes suurta mielipahaa, jos hän yksinkertaisesti jättäisi vanhempiensa hääpäivän väliin. Enin osa työstä oli jo tehty. Hän huomasi olevansa melkein vapaa, ja viimeisen askeleen ottaminen tuntui jollain tapaa kauhealta, muttei pahalla tapaa kauhealta jos nyt on mieltä sanoa niin.

Jostain syystä kauniina pitämäni ote kirjasta, jota olen nyt joulun aikaan lukenut. Jonathan Frantzenin Vapaus on romaani, joka pyörii (melko löyhästi) erilaisten vapauden teemojen ympärillä. Ihan luettava. :)