Vuonna 2025

Maailmassa 23.11.2025

Lapseni,

haluan kertoa sinulle jotain eräästä osasta sinunkin historiaasi. Kun sinä olit pieni, ihmiskunta eli hyvin poikkeuksellista aikaa. 

Vuosituhansien ajan ihmiset olivat eläneet niukkuuden sanelemaa elämää, jossa elanto raavittiin kokoon sieltä, mistä ikinä se oli saatavissa. Vähitellen tavat hyödyntää ympäristöä kehittyivät yhä tehokkaammiksi ja yhä useampien oli mahdollista täyttää paitsi perustarpeensa, myös monia ylenpalttisiakin haaveitaan. Syntymääsi edeltävien vuosikymmenten aikana monilla ihmisillä oli kaikkea jo aivan liikaa, mutta vanhasta tottumuksesta he tekivät edelleen kaikkensa kahmiakseen itselleen niin paljon materiaa kuin pystyivät. Etsivät elämälleen merkitystä omistamisesta. Heidän kykynsä tehdä se oli ilmiömäinen. 

Samaan aikaan heidän määränsä oli lisääntynyt niin, että maapallo natisi liitoksistaan tuottaakseen heille kaiken heidän tarvitsemansa ja varsinkin sen mitä he vain halusivat ymmärtämättä mitä tekevät kodilleen. Se ei ollut varsinaisesti heidän vikansa, sillä alkuun he eivät tienneet mitä tekivät. 

Ihmiset kuluttivat resursseja reippaasti yli sen, mitä maapallo pystyi tuottamaan. Ihmisten lukumäärää enemmän kyse oli kuitenkin siitä, että monet luulivat maapallon olevan niin rajallinen, että he ajattelivat olevansa pekotettuja ryöstämään kaikkea niin paljon kuin ikinä ehtisivät, turvatakseen oman tulevaisuutensa. Samaan aikaan eri puolilla kotiamme miljoonittain ihmisiä kuoli nälkään ja sellaisiin sairauksiin, jotka osattiin jo silloin hoitaa helposti, mutta joihin ei haluttu panostaa. Monilla alueilla elettiin suunnattomassa köyhyydessä ja kärsimyksessä.

Ihmiset käyttivät ikivanhaa tapaa lainailla toisiltaan ja toisilleen rahaa tai resursseja ja samaa tapahtui valtioiden kesken, mutta vähitellen homma alkoi luisua käsistä kaikilta. Lainailu hämärsi heidän kokonaiskuvaansa tilanteesta. Pienen pieni vähemmistö ihmisistä hallitsi suurinta osaa kaikesta siitä, mitä omaisuudeksi kutsuttiin. Ihmiset ja valtiot olivat velkaa toisilleen täysin absurdeja summia - summia joita he eivät edes itse kyenneet käsittämään. Osa keinotteli tarkoituksellisesti raaka-aineita ostamalla tai myymällä nostaakseen omaisuutensa arvoa. Ruoan hinta alkoi nousta, ja monilla tavallisilla ihmisillä alkoi olla vaikeuksia turvata vaatimattomankin elämän edellytykset. Niin kutsutuissa kehitysmaissa näin oli ollut kauan, mutta ihmiset niin kutsutuissa länsimaissa alkoivat havahtua vasta kun ongelma tuli aivan lähelle heitä itseään: heidän jääkaappeihinsa, kauppoihinsa, työpaikoilleen ja kouluihinsa. 

Samaan aikaan monien ihmisten ajattelutapa muuttui: he alkoivat nähdä uudella tavalla olevansa erottamaton osa maapalloa ja uskoa inhimillisempiin arvoihin. He alkoivat nähdä, miten siihenastinen elämäntapa oli johtamassa törmäykseen seinään täydestä vauhdista. He alkoivat nähdä itsensä enemmänkin osana ihmiskuntaa kokonaisuutena kuin maapallon keskipisteenä, jonka on taisteltava seitsemää miljardia muuta keskipistettä vastaan. 

Vähitellen maailmalaisten joukossa alkoi kyteä vallankumous. Kaikki alkoi pienissä joukoissa eri puolilla maailmaa, mutta joukot kasvoivat vähitellen. Tietoverkkojen kehittyminen auttoi ihmisiä eri puolilla maailmaa tajuamaan, että heitä jotka pitivät entistä menoa vääränä ja epäoikeudenmukaisena ja sietämättömänä, oli paljon. Miljardeja. He tajusivat että sellaisella joukolla oli yhdessä toimimalla valta muuttaa todellisuus rauhanomaisesti (siihen asti suuret muutokset olivat yleensä tapahtuneet vain väkivallalla, voitko kuvitella?). 

Osa ihmisistä suhtautui visioihin epäillen, mutta he olivatkin unohtaneet että maailmassa oli tapahtunut suuria muutoksia ennenkin ja että nyt edellytykset muutokselle olivat aivan toisenlaiset kuin ennen. Jotkut myös kuvittelivat, että kyse oli vain tietynlaisen talousjärjestelmän muuttamisesta, vaikka kyse oli pohjimmiltaan siitä, miten ihmiset kohtaavat toisensa. 

Vähitellen suuri osa ihmisistä alkoi nähdä, että on mahdollista elää toisin, enemmän ihmisenä kuin koskaan aiemmin historiassa. Ihmiset lähtivät puolustamaan visiotaan paremmasta, inhimillisemmästä maailmasta sellaisin joukoin, ettei heitä voinut estää kukaan. Asiat alkoivat vääjäämättä muuttua ja maailma muodostua aivan toisennäköiseksi. Muutos ei ollut salamannopea eikä mitenkään helppo, mutta ihmisten muuttunut ajattelu ei voinut olla muuttamatta kaikkea heidän toimintaansa kaikille elämänaloilla. 

Sana ihmisyys sai aivan uuden sisällön. Maailma muodostui tämännäköiseksi kuin se nyt on: sellaiseksi jossa valtaosa kaikesta toiminnasta itsestäänselvästi rakentuu ihmisten väliselle kohtaamiselle. Ihmiskunnaksi, joka on loputtoman kiinnostunut kehittymään ja muuttumaan, tavoittelemaan yhä parempaa sopusointua kotiplaneettamme kanssa. 

Tiedän, että sinun voi olla vaikeaa käsittää tai uskoa kuvauksia siitä, millainen maailma oli. Halusin kuitenkin kertoa tämän siksi, että näkisit millaista hulluutta se oli ja että samaa ei koskaan tapahtuisi uudestaan. 

Rakkaudella 
äiti

PS. Tässä vielä kuva mielenosoituksesta vuodelta 2011.